Vielä viimeisen kerran

Heippa taas!

Kuusi viikkoa harjottelua on takana päin. Viimeiset päivät harjoittelupaikalla kuluivat tavalliseen tapaan. 

Viimeisellä viikolla meillä oli luvassa vielä joogatuokio, josta mainitsimmekin edellisessä postauksessa. Joogatuokioon osallistui tällä kertaa meidän lisäksemme myös muu SadaJiwan henkilökunta; hoitajia, fysioterapeutteja, siivoojia ja turvamiehiä. Tällä kertaa meillä jooga sujui jo paremmin, kun ensimmäinen oppitunti oli takana. Tällainen yhteisöllinen tapahtuma oli mielestämme mukava lopetus viimeiselle viikollemme.

Harjoittelupaikkamme oli vaihdon kannalta hyvä, sillä saimme osallistua hyvän tuurin vuoksi erilaisiin tapahtumiin (kuten seremoniat). Harjoittelun kannalta suosittelemme kuitenkin lähtemään paikkaan, johon koululla on jo yhteistyö ja jossa on aiemmin ollut opiskelijoita Suomesta. Koska harjoittelupaikallamme ei ollut aiempaa kokemusta suomalaisista opiskelijoista, jäi ohjaus vähille. Kokemattomuuden vuoksi harjoittelupaikkamme henkilökunta ei ehkä täysin ymmärtänyt koulumme harjoitteluihin liittyviä tavoitteita ja niiden toteutumisia. Välillä koimme, että oli todella haastavaa olla itse se aktiivinen osapuoli. Suosittelemmekin tämän vuoksi miettimään vaihtoehtoisia paikkoja, jonne koululla olisi jo yhteistyö. Tällöin harjoittelupaikka tietäisi mitä heiltä odotetaan opiskelijoiden suhteen.

Ajateltiin listata tähän viimeiseen postaukseen jotain vinkkejä, jos joku on suunnitellut lähtevänsä Balille tekemään harjoittelua. 

1. Jos lähdet maahan, jossa pääkielenä on jokin muu kuin englanti, kannattaa opetella alkeita, muutamia sanoja yms. Jolloin keskustelu on helpompaa. (Esimerkiksi täällä Balilla pääkieli on Balin kieli, jota me emme osanneet kuin ihan muutamia sanoja, tämän vuoksi keskusteleminen oli välillä haastavaa)
2. Vaikka yöpaikka harjoittelupaikalla kuulostaisi hyvältä tarjoukselta- harkitse vielä. (Esimerkiksi me yövyimme harjoittelupaikallamme, joten  vapaapäivinä ja iltavuoroihin mennessä aamulla ei pystynyt nukkumaan pitkään, sillä potilaat ja hoitajat pitivät ääntä.)
3. Anna itsellesi aikaa sopeutua. 
4. Totu ajatukseen, että sinua tuijotetaan ja osoitellaan. (Vaikka yleensä puhutaan, että indonesialaiset ovat ystävällisiä,  niin toisinaan pienemmissä paikoissa ihmiset voivat olla uteliaita.) 
5. Älä anna kulkukoirien aiheuttamalle pelolle valtaa. (Täällä on paljon kulkukoiria ja meitäkin peloteltiin aluksi, mutta kun tottui ettei niitä kiinnosta kun ei itse kiinnitä huomiota, ei pelkokaan enää ottanut valtaa.) 
6. Emme tiedä onko näin jokaisessa paikassa Indonesiassa, mutta meidän paikassa opiskelijat saivat hyvin vähän ohjausta. Sekä tämän maan opiskelijat että myös me suomalaiset jouduimme itse kyselemään ja ottamaan selvää. Työtilanteisiin ei aina kysytty avuksi, mutta jos auttamaan meni, olivat työntekijät kiitollisia. Kannattaa siis olla vain itse rohkea ja oma-aloitteinen. 

Tärkeintä on siis olla oma-aloitteinen ja ennakkoluuloton! Kannattaa myös maistella paikallisia ruokia😂 

Nyt on meidän aika tutustua siihen mitä muuta tarjottavaa tällä maalla meille on ennen Suomeen paluuta. ☀️☀️

Viides viikko

Hei kaikille!

Harjoittelumme on edennyt jo kuudennen viikon alkuun ja on aika käydä edellisen viikon tapahtumia läpi. 

Ennen kuin neljäs viikko vaihtui viidenteen, pidimme aktiviteettiä paikallisille ikääntyneille sunnuntaina. Aktiviteettia olimme suunnitelleet aikaisemmin ja kuvannut etukäteen 3 videota, joissa oli erilaisia liikkeitä. Liikkeet painottuivat venyttelyyn, lihaksistoon, ja kestävyteen. Ohjeita aktiviteetteihimme otimme erilaisilta seniorisivustoilta, että liikkeet olisivat varmasti suunnattu ikäihmisille. Taustalla meillä soi suomalaista musiikkia. Aktiviteetin jälkeen teimme vielä erilaisia ääniharjoituksia, joissa toistimme suomen kielen vokaaleja, numeroita, sekä eläimiä. Kokonaisuudessaan aktiviteetti kesti noin. 45minuuttia.

Alkuviikko kului normaaliin tapaan harjoittelun parissa. Maanantaina oli hoitokodissa asuvan rouvan 99-vuotissyntymäpäivät ja paikalla oli hänen sukulaisia ja ystäviään. Samana päivänä oli myös vierailu paikallisessa oleskelulupatoimistossa yhdessä hoitajan ja asukkaan kanssa, sillä asukas ei ole kotoisin Balilta. Toimistossa haetaan maahan oleskelulupaa vuodeksi kerrallaan ulkomaalaisille. Jossain vaiheessa oleskelulupaa ei tarvitse enää erikseen hakea. Alkuviikkoon kuului myös poliklinikkakäyntejä sekä yhteistyötä fysioterapeutin kanssa.

Syntymäpäiväkukat

Torstai-iltapäivänä kävimme ostamassa lahjoja perjantaille, sillä silloin oli  Dwikin pojan 1,5-vuotissyntymäpäivät. Balilla vietetään syntymäpäiviä 6 kuukauden välein, ja kyseiset syntymäpäivät ovat kuulemma lapsuusiän merkittävimmät.

Perjantaina päivämme alkoi aamu 7:ltä, kun lähdimme Dwikin luokse. Syntymäpäivät aloitettiin seremonialla heidän perhetemppelissään. Seremoniaa oli toimittamassa pastori. Seremoniaan osallistui perheenjäseniä ja siellä oli myös juhla-asuun puettu porsas. Seremonia kesti kaikenkaikkiaan noin 2 tuntia. Seremonian jälkeen siirryimme ruokailemaan erilaisia paikallisia ruokia, jotka he olivat itse valmistaneet.

Juhla-asuna toimi tälläkin kertaa Kebaya

Seremonia käynnissä

Tätä ruokalajia kutsutaan nimellä Bapigulin

Kuvassa taaimpana ovat omistaja Patra ja hänen vieressään pastori

Dwiki, hänen vaimonsa ja synttärisankari

Iltapäivällä lähdimme Dwikin enon kanssa läheiseen kylään Kaba Kabaan. Siellä sijaitsee "koulu" jossa kyseinen eno opettaa halukkaille lapsille englantia ilmaiseksi. Opetustapana eivät toimi kirjat, vaan asiat opetellaan käytännön kautta. Lapset olivat todella innoissaan vieraista ja halusivat päästä näyttämään englanninkielen taitojaan. Lapset esittivät meille aluksi erilaisia perinteisiä tansseja jonka jälkeen lähdimme kiertämään kylää polkupyörillä lasten kanssa. Pyöräilyn jälkeen hyvästelimme lapset ja lähdimme enon kanssa Tanah Lot temppelille.

Matkalla pysähdyimme yhdessä lasten kanssa keräämään urheilukentältä roskia. Lapset tekevät joka sunnuntai viideltä aamulla pyöräretken johon kuuluu roskien keräämistä ja englannin kielen opettelua. Kaiken kaikkiaan pyöräretket kestävät noin neljä tuntia.

Yksi Tanah Lot alueeseen kuuluvista temppeleistä.

Lauantai-iltana pääsimme kokeilemaan joogaa parin työntekijän kanssa, sillä syntymäpäivillä ollut pastori kutsui meidät luokseen kokeilemaan sitä. Hänen luokseensa saapui lauantaina Intiasta joogaopettaja. Ennakkoajatuksena meillä oli, että jooga olisi rauhallista, rentouttavaa ja sisältäisi venyttelyjä. Venyttelyjä se kyllä sisälsi, mutta rentouttavasta emme menisi takuuseen. Liikkeet olivat todella haasteellisia ja omaa kroppaa piti laittaa äärirajoille. Parin tunnin jälkeen tuntui kuin olisi tehnyt todella raskaan urheilusuorituksen, vaikka tuokio päättyi meditaatioon! Joogaopettaja tulee käymään tällä viikolla Klinik SadaJiwalla, saa nähdä mitä joogailusta tällä kertaa tulee.

Terkuin Balin tytöt

Sairaalavierailut ja neljännen viikon kuulumiset

Moikka!

Taas on yksi viikko harjoittelua kulunut ja loppusuoralla ollaan jo.

Käytiin tosiaan tutustumassa kahteen paikalliseen sairaalaan, Premaganan sairaalaan ja Bali Jimbaran sairaalaan. 

Premagana on avattu 24. päivä lokakuuta 2007.

Premaganan sairaalassa vierailimme pari viikkoa sitten keskiviikkona. Premaganan sairaala sijaitsee noin 20 kilometrin päässä harjoittelupaikastamme. Sairaala on yksityinen. Tällä hetkellä sairaalassa on 53 potilaspaikkaa, poliklinikka ja ensiapu.

 Ensiapuhuoneessa ei ollut potilaita, joten pääsimme vierailemaan siellä. Ensiapuhuoneessa oli samanlaisia välineitä kuin meillä. Huoneessa oli 6 potilassänkyä, jotka eroteltiin toisistaan verhojen avulla.

 

Ensiavun potilassänky ja laitteisto

Ensiavun potilassängyt

 Poliklinikalla on erikoislääkäreiden vastaanottoja. Näimme silmälääkärin huoneen, joka muistutti paljon Suomen vastaanottohuoneita. Lisäksi poliklinikalla oli huone, joka oli suunnattu lapsille. Siellä oli värikkäät seinät. Lisäksi poliklinikalla oli naisten tautien huone. Siellä tehdään paljon papa-kokeita.

Poliklinikan lastenlääkärin vastaanottohuone

 Potilashuoneisiin emme päässeet, sillä niissä oli potilaita.

Harjoittelupaikkamme omistajan poika Dwiki, myö ja Premaganin sairaalan työntekijä, joka toimi oppaanamme sairaalavierailun aikana.

Hälytysjärjestelmä

 Premaganan sairaalassa oli värikoodein varustellut kypärät, joita käytetään hälytystilanteissa. 

Punaisella kypärällä varustettu henkilö käyttää tulipalon sattuessa sammutinta

Sinisellä kypärällä varustettu henkilö evakuoi potilaat

Valkoisella kypärällä varustettu henkilö pelastaa tärkeät dokumentit (kuten potilaspaperit)

Keltaisen kypärän käyttäjä pelastaa lääkkeet ja lääkelaitteiston

 Sairaalavierailun jälkeen Dwiki vei meidät Warungiin syömään paikallista ruokaa. Warung on siis talon yhteyteen rakennettu ''ruokala'', josta saa edullista paikallista ruokaa. Ruoka juomaksi joimme paikallista alkoholitonta olutta, joka maistui vähän appelsiinimehulta.

Paikallinen ruoka '' Sate ''. Lihaa varrastikuissa ja riisiä. Riisinvieressä jotain (todella) tulista lisuketta ja keitto, joka myöskin oli aika tulista

Viime viikon maanantaina kävimme tutustumassa Bali Jimbaran sairaalassa, joka sijaitsee etelä Balilla. Jimbaran sairaala on yksityinen sairaala, niinkuin Premaganin sairaalakin. Jimbaran sairaala näytti uudelta ja tilat olivat siistit. Saimme tutustua ensiavun tiloihin, sairaala-apteekkiin, neurologin tiloihin, mammografiahuoneeseen sekä tehovalvontaan ja vuodeosastoon. Siellä tehdään myös leikkauksia ja siellä on laboratorio.

 Ensiaputila oli avara ja tilat oli jaettu verhoilla. Tilan lattiassa oli vihreä, keltainen ja punainen viiva. Tämä oli eräänlainen jaottelusysteemi. Vihreällä viivalla olevat potilaat eivät ole hengenhädässä, keltaisten tila on vähän vakavampi ja punaisella viivalla olevat tarvitsevat apua heti tai heidän tilansa ei ole vakaa. Ensiavun lääkkeet ovat suurimmaksi osaksi apteekissa, joka oli aivan ensiavun takana. Osa lääkkeistä löytyy myös punaisella viivalla olevien potilastilojen laatikoista, mutta ne on lukittu, joten emme nähneet niitä.

Ensiavun punaisen linjan lääkekaappi

Ensiavun punaisen linjan potilassängyt

Ensiavun vihreän linjan potilassänky.

Magneettikuvalaite

Mammografin huoneessa oli hauska huomata, että laitteistossa oli vaalenapunaisia yksityiskohtia. Sairaalan väki kertoi, että se johtuu siitä, että pinkki on naisten väri. Meille ensimmäisenä mieleen tuli Roosa nauha- kampajat Suomessa. Lisäksi oli mielenkiintoista huomata, kuinka uskonto näkyy myös sairaalassa, sillä ''aromaterapiaan'' käytettäviä suitsukkeita oli myös mammografihuoneessa

 Vuodeosaston tehovalvonnassa oli yksi potilas, mutta pääsimme katsomaan paikkaa. Tehovalvonnassa oli 6 potilaspaikkaa. Mikäli potilaita on alle 2, on hoitajia vain yksi. Siitä ylöspäin hoitajia on töissä niin, että on yksi potilas hoitajaa kohden. Tehovalvonnassa oli vierailuajat: aamulla 9-11, iltapäivällä 15-17 ja ”yöllä” 19-21. Vierailijoita saa vierailla maksimissaan kaksi potilasta kohden.

 Vuodeosastolla on viidenlaisia huoneita. Vip A, vip B, class Satu (suomeksi numero 1) , class Dua (numero kaksi) ja class Tiga (numero kolme). Vip A ja B oli täynnä, joten siellä emme vierailleet ollenkaan. Huoneet ovat yhden hengen huoneita.'

Class Satun huone on kahden hengen huone. Huoneessa on kaksi sänkyä, joiden välissä on vessa. 

Class Satun huone

Class Duan huone on myös kahden hengen huone, mutta sänkyjen välissä oli vain verho, kuten Suomessa. 

Class Dua. Kuvassa näkyvän sängyn viereen siis tulee toinen sänky. Kuvaa ottaessa potilas oli juuri kiikutettu leikkaussaliin

 Class Tigan huoneet ovat kolmen hengen huoneita. Sänkyjen välissä on vain verho, kuten Suomessa. 

Class Tiga. Jokaisessa huoneessa seinällä roikkuu kello, jolla potilas voi soittaa sairaanhoitajien toimistoon.

Premagana sairaalan työntekijät kertoivat, että on yleistä että potilaan perhe yöpyy sairaalan tiloissa. Jimbaran sairaalassa taas potilaan omaiset ja perheet vierailevat usein potilaan luona lyhyiden välimatkojen vuoksi. Mutta yöpyminen sairaalassa ei ole yleistä.

Bali Jimbaran henkilökunta, joka toimi oppaanamme ja myö

Muuten neljäs harjoitteluviikko kului rauhallisesti, eikä mitään normaalia arkea kummallisempaa ollut. Pääsimme käymään muutaman kerran klinikalla, jossa saamme muunmuassa ottaa verenpaineita. Klinikalla kävi myös asiakkaita muunmuassa tikin poistossa ja tikkauksessa. Tikin poisto toimi täällä niin, että alue puhdistetaan ensin keittosuolaliuoksella. Tämän jälkeen sairaanhoitaja ottaa pinsetit ja pienet sakset, joilla tikit poistettiin. Tikkien poiston jälkeen arpeen laitettiin rasvaa ja varmistettiin, että sormi liikkuu. Tämän jälkeen tarkistettiin asiakkaan verenpaine ja lähetettiin kotiin toipumaan. Tikkaukseen tulleen potilaan käsivarressa oli reilun sentin mittainen haava. Tikkauksen täällä hoitaa sairaanhoitaja. Ensin haava puhdistettiin ensin keittosuolaliuoksella. Haavaa puudutettu ennen tikkausta. Tikkausneula oli paksu. Tikkauksen jälkeen haavan päälle laitettiin antibiootilappu. Lopuksi haava peitettiin haavalapulla. 

Harjoittelupaikallamme on oma ambulanssi. Kertaakaan meidän aikanamme se ei ole ollut käytössä ( ainakaan meidän työvuorojemme aikana). Pääsimme neljännen viikon sunnuntaina katsomaan lähempää miltä ambulanssi täällä näyttää. Ambulanssi on yksinkertainen, vähemmän varusteltu kuin sairaaloiden ambulanssit. Kaikki lääkkeet sekä happipullot ovat klinikalla, josta ne saa helposti napattua mukaan, kun tarve vaatii. Yleensä ambulanssia käytetään kuulemma keskimääräisesti 1-2 kertaa kuussa. 

Puolessa välissä

Moikka!

Harjoittelumme on tällä hetkellä puolessa välissä ja tuntuu kuin aika olisi yhtäkkiä hujahtanut todella nopeasti. Viime viikko oli meillä täynnä kaikenlaista touhua ja pääsimme osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Alkuviikko kului normaalisti työn parissa, mutta keskiviikkona lähdimme vierailemaan sairaalassa nimeltä Premagana. Sairaalavierailuita teimme kaksi, joista toisen teimme seuraavan viikon maanantaina sairaalaan nimeltä Bali Jimbaran. Vierailuista tulee erillinen postaus.

Torstai päivänä SadaJiwalla oli Papakoe-päivä. Balilla kiertää vuosittain Papakoe-bussi ympäri saarta. Tapahtuma mahdollistaa naisille pääsyn Papakokeeseen. Papakokeessa käyminen on ilmaista. Tapahtumaan kokoontui paikalliselta kylältä paljon naisia. Vaikka esimerkiksi Suomessa Papa-kokeessa käyminen on yksityinen lääkärikäynti, niin täällä tapahtuma oli hyvin yhteishenkinen. Asiasta halutaan olla avoimia ja tehdä mahdollisimman luonnollinen. Tapahtuman tarkoitus on myös tuoda ilmi Papa-kokeen tärkeys. 

Torstai-iltapäivänä lähdimme vapaapäiviemme viettoon läheiseen kylään Ubudiin. Majoituimme homestay-tyyppiseen yöpaikkaan. Illalla lähdimme syömään sekä katsomaan tuli-, ja tanssi showta. Esitykseen kuului yli 100 esiintyjää. Tarina jonka näimme musiikin ja laulun myötä oli osa Hindulaista tarinaa Ramayanaa. Esityksen lopussa oli vielä pienimuotoinen tulishow, johon kuului tulisten hiilien päällä kävelyä.

Hanuman on hindulaisuuden valkoinen apinakasvoinen jumala.

Aina wc:tä kysyessä saa jännityksellä odottaa mitä on luvassa. Tällainen wc on hyvin yleinen näky Balilla. Wc-paperia löytyy myöskin harvemmin.

Perjantai aamusta lähdimme suunnistamaan kohti apinametsää, jota oltiin kehuttu kauniin luonnon ja apinoiden takia. Vietimme apinametsässä koko aamupäivän seuraten apinoiden touhua ja luonnon kauneutta.

Ensikohtaamisemme apinan kanssa ei ollut mieluinen, kun kuvan kyseinen tapaus tömähti yhtäkkiä selkään. Paikalla ei näkynyt työntekijöitä eikä muita turisteja sillä olimme varhain liikenteessä. Onneksi apinan matkaan lähti tälläkertaa pelkästään meikkikynä.

Perjantai-iltapäivänä lähdimme kävelemään luontopolun Campuhan Ridge walk, jossa oli paljon mäkiä kiivettävänä. Ylös päästyä maisemat olivat kauniit ja viidakkoa näkyi polun molemmin puolin. Jatkoimme luontopolulta vielä riisipelloille paikallisen kyydillä. Lauantaipäivänä lähdimme takaisin klinik SadaJiwalle.

Sunnuntaipäivänä oli tiedossa omistajan pojan perheen seremonia, jonne he olivat meidät kutsuneet. Olimme käyneet aikaisemmin ostamassa perheen kanssa meille sopivat vaatteet seremoniaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 04 lähdimme omistajan pojan ja hänen vaimonsa kanssa matkaan. Tapahtumaan osallistui myös heidän sukulaisiaan, sillä näin he näyttävät perheelle tuen. Täällä sukua ei tarvitse kutsua erikseen, vaan he osallistuvat pyytämättä. Erikoista meidän mielestämme oli se, että matkaan lähdimme poliisiautosaattueessa. Ensimmäisenä ajoi poliisi sireenit vilkkuen ja perässä ajoi n. 10 auton letka hätävilkut vilkkuen. Näin matka taittui todella nopeasti, sillä täällä poliisilla on ilmeisen paljon vaikutusvaltaa, sillä koko muu liikenne pysähtyi meidän ajaessamme poliisin perässä. Kävimme yhteensä viidessä temppelissä, joista yksi sijaitsi Mount Agungin eli Balin korkeimman tulivuoren juurella, ja toinen temppeleistä oli Balin keskeisin ja suurin temppeli. Loput kolme temppeliä olivat kotitemppeleitä kylässämme Mengwissä. Tällainen seremonia on kuulemma kerran vuodessa, joten olimme onnekkaita päästessämme mukaan. Päivä kesti kaikenkaikkiaan 12 tuntia.

Päällämme oleva seremoniavaate on nimeltään Kebaya

Osallistuimme rukoushetkiin myös itse. Rukoushetkeen kuului pieniä rukouksia sekä pyhän veden nauttiminen. Loppuun kuului riisin laittaminen otsaan ja kaulaan

Viikko oli todella tapahtumarikas sekä seremonia ikimuistoinen. Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa seuraavaan viikkoon!

Terkuin Balin tytöt