Hei, Olemme kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa Peppi ja Veera sekä yksi terveydenhoitajaopiskelija Jane Karelia-ammattikorkeakoulusta Joensuusta. Tätä blogia kirjoittavat Peppi ja Veera. Lähdimme Indonesiaan Balille tekemään gerontologisen hoitotyön harjoittelua Klinik Sada Jiwalle. Se on hoitokoti Indonesian kylässä Mengwissä.
Ensimmäinen lentomme oli perjantaina Joensuusta Helsinkiin, jonne saavuimme kello 12.50. Sieltä jatkoimme matkaa kello 18.30 Dohalle, jossa teimme välilaskun kello 00.00. Dohasta jatkoimme matkaa kello 03, ja Balille saavuimme Suomen aikaa 12. Balilla kello oli silloin kello 17.
Lentokentältä meitä saapui hakemaan Klinik SadaJiwan autonkuljettaja sekä hoitaja, joka on meidän yhteyshenkilömme. Meitä neuvottiin että häneltä voimme kysyä jos tarvitsemme apua tai mieltämme askarruttaa jokin asia. Matka Denpasarin lentokentältä kesti kyläämme Mengwiin noin 2 tuntia.
Kyseinen paikka jossa yövymme on yksi SadaJiwan potilashuoneista. Vaikka kyseinen paikka on potilashuone, on siisteydessä eroavaisuutta suomeen. Illalla saimme jo pienen kulttuurishokin kylpyhuoneen viemäristä tulleesta torakasta, sekä takaovesta pujahtaneesta liskosta. Liskoa pyydystettiinkin sitten jokunen tovi työntekijöiden toimesta.
Lauantaina herättyämme meitä saapui noutamaan omistajan eli Dr. Patran poika, sillä Dr. Patra halusi tavata meidät. Menimme hänen poikansa kotiin jossa Dr. Patra oli käymässä. Hän kertoi meille Indoneisalaisesta sairaanhoidosta ja että siihen kuului neljä näkökulmaa: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen. Indonesiassa korostetaan sosiaalista ja hengellistä hoitonäkökulmaa.
Dr. Patra kertoi että voimme liittyä seuraamaan hänen perheensä hengellistä seremoniaa. Hän kertoi, että pääsemme myös jossain vaiheessa itse osallistumaan seremoniaan, kunhan meille saadaan oikeanlainen seremonia-vaatetus. Illalla kävimme myös seuraamassa toisenlaista seremoniaa, jossa kuljetettiin päiden päällä hedelmätorneja lahjaksi temppelille. Uskonto on täällä iso osa paikallisten elämää ja se näkyy päivittäin.
Paikalliset ovat todella ystävällisiä. Meille on sanottu että SadaJiwan ulkopuolelle ei ole suositeltavaa mennä ilman paikallista, eli tässä tapauksessa SadaJiwan työntekijää. Asiaa ei oikein perusteltu meille ja saimme hieman ympäripyöreitä vastauksia. Meille sanottiin että täällä on turvallista liikkua yksin, mutta koska emme näytä paikallisilta niin on hyvä että meillä on joku paikallinen mukanamme. Esimerkiksi kaupassa kävimme työntekijöiden kanssa skoottereilla ja iltaseremoniaan meille lähti seuraksi heidän nimittämänsä "life guard". Myös kulkukoiria liikkuu täällä paljon ja meitä varoitettiin myös niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti