Puolessa välissä

Moikka!

Harjoittelumme on tällä hetkellä puolessa välissä ja tuntuu kuin aika olisi yhtäkkiä hujahtanut todella nopeasti. Viime viikko oli meillä täynnä kaikenlaista touhua ja pääsimme osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Alkuviikko kului normaalisti työn parissa, mutta keskiviikkona lähdimme vierailemaan sairaalassa nimeltä Premagana. Sairaalavierailuita teimme kaksi, joista toisen teimme seuraavan viikon maanantaina sairaalaan nimeltä Bali Jimbaran. Vierailuista tulee erillinen postaus.

Torstai päivänä SadaJiwalla oli Papakoe-päivä. Balilla kiertää vuosittain Papakoe-bussi ympäri saarta. Tapahtuma mahdollistaa naisille pääsyn Papakokeeseen. Papakokeessa käyminen on ilmaista. Tapahtumaan kokoontui paikalliselta kylältä paljon naisia. Vaikka esimerkiksi Suomessa Papa-kokeessa käyminen on yksityinen lääkärikäynti, niin täällä tapahtuma oli hyvin yhteishenkinen. Asiasta halutaan olla avoimia ja tehdä mahdollisimman luonnollinen. Tapahtuman tarkoitus on myös tuoda ilmi Papa-kokeen tärkeys. 

Torstai-iltapäivänä lähdimme vapaapäiviemme viettoon läheiseen kylään Ubudiin. Majoituimme homestay-tyyppiseen yöpaikkaan. Illalla lähdimme syömään sekä katsomaan tuli-, ja tanssi showta. Esitykseen kuului yli 100 esiintyjää. Tarina jonka näimme musiikin ja laulun myötä oli osa Hindulaista tarinaa Ramayanaa. Esityksen lopussa oli vielä pienimuotoinen tulishow, johon kuului tulisten hiilien päällä kävelyä.

Hanuman on hindulaisuuden valkoinen apinakasvoinen jumala.

Aina wc:tä kysyessä saa jännityksellä odottaa mitä on luvassa. Tällainen wc on hyvin yleinen näky Balilla. Wc-paperia löytyy myöskin harvemmin.

Perjantai aamusta lähdimme suunnistamaan kohti apinametsää, jota oltiin kehuttu kauniin luonnon ja apinoiden takia. Vietimme apinametsässä koko aamupäivän seuraten apinoiden touhua ja luonnon kauneutta.

Ensikohtaamisemme apinan kanssa ei ollut mieluinen, kun kuvan kyseinen tapaus tömähti yhtäkkiä selkään. Paikalla ei näkynyt työntekijöitä eikä muita turisteja sillä olimme varhain liikenteessä. Onneksi apinan matkaan lähti tälläkertaa pelkästään meikkikynä.

Perjantai-iltapäivänä lähdimme kävelemään luontopolun Campuhan Ridge walk, jossa oli paljon mäkiä kiivettävänä. Ylös päästyä maisemat olivat kauniit ja viidakkoa näkyi polun molemmin puolin. Jatkoimme luontopolulta vielä riisipelloille paikallisen kyydillä. Lauantaipäivänä lähdimme takaisin klinik SadaJiwalle.

Sunnuntaipäivänä oli tiedossa omistajan pojan perheen seremonia, jonne he olivat meidät kutsuneet. Olimme käyneet aikaisemmin ostamassa perheen kanssa meille sopivat vaatteet seremoniaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 04 lähdimme omistajan pojan ja hänen vaimonsa kanssa matkaan. Tapahtumaan osallistui myös heidän sukulaisiaan, sillä näin he näyttävät perheelle tuen. Täällä sukua ei tarvitse kutsua erikseen, vaan he osallistuvat pyytämättä. Erikoista meidän mielestämme oli se, että matkaan lähdimme poliisiautosaattueessa. Ensimmäisenä ajoi poliisi sireenit vilkkuen ja perässä ajoi n. 10 auton letka hätävilkut vilkkuen. Näin matka taittui todella nopeasti, sillä täällä poliisilla on ilmeisen paljon vaikutusvaltaa, sillä koko muu liikenne pysähtyi meidän ajaessamme poliisin perässä. Kävimme yhteensä viidessä temppelissä, joista yksi sijaitsi Mount Agungin eli Balin korkeimman tulivuoren juurella, ja toinen temppeleistä oli Balin keskeisin ja suurin temppeli. Loput kolme temppeliä olivat kotitemppeleitä kylässämme Mengwissä. Tällainen seremonia on kuulemma kerran vuodessa, joten olimme onnekkaita päästessämme mukaan. Päivä kesti kaikenkaikkiaan 12 tuntia.

Päällämme oleva seremoniavaate on nimeltään Kebaya

Osallistuimme rukoushetkiin myös itse. Rukoushetkeen kuului pieniä rukouksia sekä pyhän veden nauttiminen. Loppuun kuului riisin laittaminen otsaan ja kaulaan

Viikko oli todella tapahtumarikas sekä seremonia ikimuistoinen. Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa seuraavaan viikkoon!

Terkuin Balin tytöt